
Sattui, että piti hakea erään vierasperäisen sanan tarkkaa merkitystä, syötin piruuttain kännyllä kookleen, jonka kielimalli antaa hakuihin vastauksia vaikka en niitä siltä pyydä, usein tuollainen vähän harvinaisempi haku tuottaa outoa ja kenties ilahduttavaa huumoria ja kuluttaa helvetisti sähköä. Vierasperäistä sanaa ei ole tarpeen mainita, eli kerron vain laihoista tuloksista.
Kielimalli, niin, se on kuin pieni lapsi joka opettelee kirjoittamaan. Pian tämä kielimalli varmaankin kirjoittaa kirjan, joka syntyy tietenkin sillä miesoletettujen suomisähköllä. Onhan jo aiemmin luotu muun muassa ilmaus suomiauto, suomiautomiesoletettujen tarpeisiin. Niin, olen lukenut niitä ilmoituksia, tottahan toki! Pientä laittoa ja silleen.
Olen yrittänyt, tosin jokseenkin vaisusti ja vain mielessäni yhdistellä näitä menneitä tekstejä jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi. Ehkä se on turhaa, syntyy vielä vahingossa suomiteksti. Totta lienee, että näissä katkelmissa tosiaan suomitaan kaikenlaisia asioita ja ilmiöitä. Ehkä pitäisi suomia aiempaa enemmän noita suomitekstejä, kuten julmetun pitkäveteistä kaunoa, jota minulla ei tosin ole tapana lukea. Olen tavoiltani käännösteksteihin ja vieraisiin kieliin tukeutuva.
Suomiauto? En tiedä esimerkiksi autonvalmituksesta Uudessakaupungissa juuri mitään. Sielläkö niitä suomiautoja syntyy vai onko kysymys maahantuoduista autoista joita on käytetty vain Suomessa? Muistaakseni eräs kaverini oli nuorena vähän aikaa Göteborgin lähettyvillä Volvon tehtaalla, kokoonpanolinjalla.
Hän joutui suomimaahan palattuaan myymään Volvon ja tyytyi sittemmin suomieliteen, siis Neuvostoliitosta maahantuotuun suomiautoon. Tästä on jo aikaa. Muistan kuinka hän maalasi suomieliten rapistuneita, eli siis ruostuneita etuovia. Homma vaikutti jokseenkin toivottomalle. Niihin aikoihin eräs Neil Young lauloi: Rust never sleeps.
Ehkä hän oli juuri se. Suomiautoelitemiesoletettu. Julkaisen tämän suomitekstin eliitin somessa kuten ne edellisetkin pätkylät. Näissä ei ole juuri järkeä, ehkä jokin muisto ja muutama havainto, mutta minun täytyy muistaa että olen lähinnä joukosta vääjäämättä ennen pitkää poistuva taruolento.
Ehkä ehdin vielä ennen tuota lopullista tapahtumaa ”omalääkärille” joka on kuluvan vuoden syyskuun alussa määrätty jokaiselle tällä kulmakunnalla asuvalle. Heitä (meitä) on noin 19000 ja kaikille on nyt ”omalääkäri”.
Tosin on käynyt ilmi, ettei omalääkäriä voi tietää etukäteen, eli ”tiedon omasta lääkäristä ja hoitajasta saa terveysasemalla asioidessa”, kertoo tämän (osa)pahoinvointialueen palveluesihenkilö vastauksessaan, jonka hän antaa tiedusteluuni siitä, ken tämä omalääkäri(ni) mahtaa olla.
Omalääkäri on siis yllätys, samoin omahoitaja joka kuulemma seuraa omalääkäriä kuin hai laivaa. Varmaa on etteivät he ole niin sanotusti omia(ni).
Uskovatkohan nämä palveluesihenkilöt itsekään noihin ehkä jopa itse kirjoittamiinsa tyhjänpäiväisiin vastauksiin. Toisaalta kysymyksessä saattaa olla kielimallilla suollettu heikko tuotos johon useimmat nykyään tyytyvät.
Niin, luvassa on siis omalääkäriyllätys. Hartaasti toivoisin ettei tätä yllätystä tarvitsisi kokea. Siellä. Arvauskeskuksessa.









